Tiistaina ensimmäistä kertaa löydettiin perille Pönttövuoren tunnelin suulle Akun, Jonin ja Sarin kanssa. Aku ei ihan mersullaan viitsinyt lähteä kyntämään kivistä tunnelia joten jäi melko lyhyeksi se reissu kun taskulamppuja ei tullu mukaan. Sen verran Jonin kanssa käytiin tunnelissa että sytytin sinne nuotion parin kymmenen metrin päähän tunnelin suulta. Tuuli sitten kuljetti savut tunnelia pitkin autolle asti. Lepakoitakin nähtiin tunnelissa mut ehkä jännittävin momentti koko tunnelissa on se että siellä on niin kosteaa että sumun takia siellä ei meinaa nähdä kovinkaan pitkälle. Saatananpalvojien mekkana varmaan ihan cool paikka. siitä kertoi myös aika hyvin seinillä olevat maalaukset. Sinne on joskus kuulemma joku kuollut junan alle sillon ku tunnelissa oli vielä raiteet ja siellä meni junia. Hyytävä olo pelkästä paikalle saapumisesta kertoi jo sen että seuraavalla kerralla saa pelätä sitten enemmän kun otetaan taskulamppuja mukaan..
tunnelin suuaukko oli täynnä sumua
ovella vastassa iloinen tervetuloa kyltti + 666
Keskiviikkona sitten WTF bileet escapessa ja kaksi fresita pulloa tuli kumottua ilman aamuista päänsärkyä. sinänsä ihme, koska skumppa tuo tullessaan yleensä jäätävän hedarin aamulla. Siinä sitten vauhtiin päästyä kaikki tanssimaan ja tanssilattialta kaulaan myös jäätävä merkki. kiitos Sarin :D
Suunniteltiin siinä sitten että seuraavana sunnuntaina voisi lähteä pönttövuoreen, jotta päästäisiin tunneli kokonaan läpi käytyä. Tuo suunnitelma oli liian hyvä että sitä olisi voinut odottaa niin pitkälle.
Torstaina sitten uudelle yritykselle Pönttövuoreen kera isomman porukan (Sari, Marika, Tomi, Aku, Riina, Samuli ym). Tällä kertaa taskulamppuja oli enemmän kuin tarpeeksi mukana. Matkalla vähän käytiin väärillä teillä kun ei muistettu oikeaa reittiä tunnelin suulle vaikka toissapäivänä viimeksi oli paikalle ajeltu.
Reilut 1200 metriä säkkipimeää ja kosteaa tunnelia edessä. Onneksi painajainen ei käynyt toteen ja demonit jäi näkemättä. Toisaalta mistä sitä tietää kuinka monta henkeä meitä seurasi koko matkan ajan vieressä. Se ehkä olisikin puuttunut että oltaisiin törmätty huumetyyppeihin tai saatananpalvojiin. Pulloja matkalla näkyi sen verran että bileitä siellä ainakin on pidetty. Ihan jännittävä tuo tunneli kaiken kaikkiaan. Kokemisen arvoinen kyllä vaikka kaikki kummitukset jäi nyt näkemättä. mutta ilman valoja tunneliin ei meistä kukaan uskaltaisi mennä. Ihan senkin takia että se pohja on täynnä mukulakiviä ja muutama lammikko siellä täällä..
mitäköhän tuona päivänä on tapahtunut? no se jäi mysteeriksi samoin kuin tuo ihmeellinen merkki
auton romu. jäänyt joskus junan alle.
piikkilankoja ja kynttilöitä/ulkotulia oli kasoittain tunnelissa
tunnelin toisella sisäänkäynnillä. paluumatka edessä
Marikan tupareita sitten juhlittiin lauantaina ja Ellikin oli tullut paikalle Espoosta asti. Marika oli päättänyt tehdä boolia ja mun avustuksella tuosta boolista ehkä tuli jopa jotain :D pääasia että hyvää kuitenkin mansikka-mojitobooli oli. Singstaria ei ehditty kovinkaan paljon hoilaamaan vaikka vaivalla olin pleikkarin paikalle kärrännyt. Lopulta kun sain Marikankin syttymään laulamiselle en meinannu baariin lähteä ku viimeksi olin päässyt vetämään biisejä pari kuukautta sitten. Kossubatteryille täytyi silti ehtiä ja nehän koitui taas kohtaloksi kun ilta toi mukanaan draamaa ja jännittäviä tilanteita oikein olan takaa. Elise toteutti hirrrveän monta biisitoivetta urbanilla ja en saanu Saria syttymään tanssimiselle alkuillasta vaikka kaikkeni yritin. Sitten paikalle pölähtää lisää tuttuja ja mennään sitten juomaan terassille talon sangriaa ja puhumaan erittäin kiivaasti politiikasta :D Hittiputkesta on tullut retropuolella nykyään kaikkien suosikki ja se oli kuulemma soinut siellä neljä kertaa illan aikana kovan kysynnän vuoksi. Omat muistikuvat ei riitä siihen että olisin muka tanssinut hittiputken tahtiin ollenkaan. Tuo biisi on kyllä aina viikon kohokohta ja ainoa paikka missä sitä voi tanssia sitä jyväskylässä on gigglinin retro! yksikään muu yökerho tuskin tuota soittaa. Aina ollaan jonottamassa tasan keskiyöllä retron ovella että päästään tuota biisiä toivomaan. Sinänsä sen toivominen on jonkin asteista vittuilua sillä kaikki tietää että tuo biisi tulee aina soimaan retrolla.
Väsymys sitten yllätti kesken illan ja Marikan kanssa urbanilla hädin tuskin jaksettiin pysyä hereillä. Porukka oli hajaantunut taas kesken iltaa ja itselläkin tuli aika mennä nukkumaan kun pilkku oli lähestymässä. Löysin sitten ihan uuden yösyömälän Soolo baarin läheltä missä oli joku kiinalainen ruokapaikka. Törkeän hyvää kanariisiä sieltä sai.
ja niille jotka eivät vielä tuota legendaarisinta hittiputkea tunne niin tässäpä tämä on:
Ei ihan mennyt niinku Strömsössä mutta namia silti
uhkaavasti näytti siltä että oltais kastuttu muuallakin ku tukkijoessa
Jyväskylässä ainakin paistoi aurinko vielä ku olin menossa herättämään Saria maailman karuimmalla tavalla. Juuri oli saanut itsensä ylös ovisummerille asti ja paineli takaisin peiton alle. Minähän en luovuttanut vaikka Sarilla oli darra ja oltiin sovittu että heti aamusta lähetään Särkänniemeen. Hyppäsin Sarin päälle sänkyyn, laitoin herätyskellon hälyttämään, revin peiton ja tyynyt pois ja jatkoin hyppimistä sängyllä. Ei elonmerkkejäkään joten päätin repiä sen jaloista pois sängystä. Sari piti itteään tiukassa otteessa sängyn päädystä joten ainoa keino oli kaataa koko sänky. Viimeinkin Sari pääsi ylös kun oli putoamassa seinän ja sängyn väliin. Voittajafiilis!
Sarin laittautumisen jälkeen marssittiin autolle kun samaan aikaan Make, Nea, Emmi ja Aatu olivat jo perillä Tampereella. Pikkuinen matkaväsymys Sarilla näkyi läpi ja se ei millään halunnut että olisin torkkunu matkalla tai se olis ite nukahtanu rattiin. Matkamusatkin oli kohdillaan kun popitettiin mm. Kirkaa ja Pirkka-Pekka Peteliusta :D
Särkänniemessä vihdoin ja en malttanut odottaa ekaa härveliä mihin mentäisiin. Toisaalta en halunnu millään ekana tornadoon koska sit mikään muu laite ei olis tuntunu miltään. Törmäiltiin sitten Maken posseen pelitorilla ja startattiin Trombilla.
Hirveesti suunnittelin miten mennään kattomaan jossain vaiheessa delfiinejä ja näsinneulasta maisemia, mut nuo suunnitelmat jäi jo senkin vuoksi että ei ehditty ajoissa delfinaarioon.
Kuitenkin käytiin eläintarhan puolella ja Sari valitti eläinten hajua heti sinne päästyä. Ehkä hellyyttävimpiä oli alpakat, joita kaukaa luulin laamoiksi. Pikkuisin alpakka oli aika uteliaalla päällä kun meinasi tulla syömään kameraakin. Kierros jatkui ja tultiin lehmien luo. Sarilla muistui mieleen kuinka oli luullut tulomatkalla laitumella olevaa hevosta lehmäksi ja saatiin nauraa :D
Yhdellä possulla oli kyllä maailman pahin darra meneillään kun näytti niin kuolevansa oloihin.
le darrapossu
Halfpipeen halusi kaikki paitsi Make. Siinä saatiin sitten tehdä jonkin asteinen suostuttelun maailman ennätys kun ei päästetty ketään livistämään Halfpipesta. Jos uskaltaa tornadoon niin silloin täytyy uskaltaa kaikkiin muihinkin laitteisiin! No jäätiin aikalailla koukkuun siihen ja sovittiin että loppupäivästä tullaan uudestaan.
Tukkijokeen en meinannut haluta tietyistä irokeesi-syistä, no tottakai sinne oli siltikin mentävä ja muut päästivät minut onneksi taakse istumaan etten kastuisi ollenkaan. No eihän siinä, laivasta noustuamme olin kastunut kaikkein eniten :D
Emmi otti siinä jonottaessa kuvia ja katoin että mikä ihme kertakäyttökamera sillä oli kun iPhonessa oli vaan c-kasettikuoret :D olin aivan varma että se on kertakäyttökamera!
Syömässä käytiin ja saatiin siinä sitten seuraa kun timppa ja tomppa olisivat halunneet meidän ruokia. Nämä kaverit olivat siis ampiaisia. Kaikki muut tuntuivat säikkyvän näitä ja ite pyydystin timpan mukiin jotta saisin siitä kuvan talteen.
Kuljettiin jossain vaiheessa yhden karusellin ohi missä oli hyvinkin tarttuva musa :DD joku ihme valssibiisi mikä jäi mulle ja Sarille päähän koko loppupäiväksi. harmi kun biisissä ei ollut yhtään sanoja nii tunnistaminen meni vähän vaikeaksi. Lauleskelin sitten sitä melodiaa jokaisessa laitteessa siitä eteenpäin. Kuten mm Hurrikaanissa jossa Sarin kanssa istuttiin omien mielikuvitusystävien kanssa. Vilmaa ja Tahvoa pelotti kovasti istua reunalla niin niille oli pakko jättää keskipaikat.
Take Offissa sitten kävi aika vaarallisesti kun mun taskusta tippui Zippo ja se olis voinu osua kenen tahansa kanssa pyörijän päähän mutta paukahti alhaalla olevaan pleksiin melko kovaäänisesti. Make kävi sitten ryömimässä Zipon kesken laitteen pyörimisen ja sai aika murhaavia katseita laitehuoltajilta :D
Jostain syystä Make ei ite uskaltanu siihen(kään) laitteeseen..
Sarin kanssa haluttiin jäätelöt ennenkö mentiin muualle ja istuttiin siinä penkille niitä syömään. Make leikki sen aikaa pallonheitosta voitetulla nallella.
Aatu ja Make halusivat vielä kerran tukkijokeen ja Sarin kanssa käytiin sillä välin trombissa ja moto geessä ja ehdittiin vielä tulla ottamaan kuva ku yhet tippuu kastumaan.
Päivä oli aikalailla lopuillaan ku huvipuisto oli enää tunnin auki. HALF PIPEEN! sinne tällä kertaa uskalsi Maken pikkusisko Neakin, jolle vuorostaan Make selitti kuinka tyhmää on pelätä kyseistä laitetta. Tälläkertaa vaan me jäätiin yksinkertaisesti jumiin siihen laitteeseen eikä osattu enää lopettaa half pipessa pyörimistä. Sari, Nea ja Emmi luovuttivat jo toisen tai kolmannen kerran jälkeen ja me jatkettiin Aatun ja Maken kanssa aina yhdeksänteen kertaan putkeen. henkilökunta ei suostunut kuitenkaan meidän mukaan laitteeseen vaikka kiltisti pyydettiinkin. Lopulta alkoi särkemään päätä se että olin mennyt half pipessa liikaa ja se että itellä oli myös jonkinasteinen darrapäivä. Lähdettiin sitten Orituvalle kahville että porukka pysyisi hereillä Jyväskylään asti. pääkipu ei kahvistakaan hellittänyt.
voitin
toiselta puolelta wiking laivaa oli hankala tähdätä kameralla
jotai mehujäätä jäi valumaan :D
Tää ryhmäkuvan ottaja ei tajunnu että kannattaa oottaa kaikki kuvaan :D
Sari kaahasi jotain 140km/h Maken auton perässä mutta siltikin jäätiin matkasta ja ne oli ennen meitä Jyväskylässä perillä. Tarkoitus oli vielä viimeisillä voimilla jaksaa käydä moikkaamassa Valdea palokassa mutta tämäpä olikin sitten lenkillä joten poltettiin tupakat kodin ykkösen pihalla ja mentiin mun kämpille. Sammuneet puhelimet lataukseen hetkeksi ja Passioniin yhdelle. kahdelle.. kolmelle... sitten tilattiinkin jo escapessa xanteshotit. Se oli viimeinen vikatikki ja äkkiä oksentamaan. En pysynyt enää kovista yrityksistä huolimatta hereillä ja olin sammua pöytään. no sitten pian kuitenkin jostain sain energiaa ku hyvemmät biisit alkoi. heti dancefloorille oli päästävä. Ilta päättyi Don´t worry be happy biisiin ja Dj repäisi mukaan tanssimaan.
