Alpakoita tapaamaan

uhkaavasti näytti siltä että oltais kastuttu muuallakin ku tukkijoessa

Jyväskylässä ainakin paistoi aurinko vielä ku olin menossa herättämään Saria maailman karuimmalla tavalla. Juuri oli saanut itsensä ylös ovisummerille asti ja paineli takaisin peiton alle. Minähän en luovuttanut vaikka Sarilla oli darra ja oltiin sovittu että heti aamusta lähetään Särkänniemeen. Hyppäsin Sarin päälle sänkyyn, laitoin herätyskellon hälyttämään, revin peiton ja tyynyt pois ja jatkoin hyppimistä sängyllä. Ei elonmerkkejäkään joten päätin repiä sen jaloista pois sängystä. Sari piti itteään tiukassa otteessa sängyn päädystä joten ainoa keino oli kaataa koko sänky. Viimeinkin Sari pääsi ylös kun oli putoamassa seinän ja sängyn väliin. Voittajafiilis!

Sarin laittautumisen jälkeen marssittiin autolle kun samaan aikaan Make, Nea, Emmi ja Aatu olivat jo perillä Tampereella. Pikkuinen matkaväsymys Sarilla näkyi läpi ja se ei millään halunnut että olisin torkkunu matkalla tai se olis ite nukahtanu rattiin. Matkamusatkin oli kohdillaan kun popitettiin mm. Kirkaa ja Pirkka-Pekka Peteliusta :D

Särkänniemessä vihdoin ja en malttanut odottaa ekaa härveliä mihin mentäisiin. Toisaalta en halunnu millään ekana tornadoon koska sit mikään muu laite ei olis tuntunu miltään. Törmäiltiin sitten Maken posseen pelitorilla ja startattiin Trombilla.
Hirveesti suunnittelin miten mennään kattomaan jossain vaiheessa delfiinejä ja näsinneulasta maisemia, mut nuo suunnitelmat jäi jo senkin vuoksi että ei ehditty ajoissa delfinaarioon.
Kuitenkin käytiin eläintarhan puolella ja Sari valitti eläinten hajua heti sinne päästyä. Ehkä hellyyttävimpiä oli alpakat, joita kaukaa luulin laamoiksi. Pikkuisin alpakka oli aika uteliaalla päällä kun meinasi tulla syömään kameraakin. Kierros jatkui ja tultiin lehmien luo. Sarilla muistui mieleen kuinka oli luullut tulomatkalla laitumella olevaa hevosta lehmäksi ja saatiin nauraa :D
Yhdellä possulla oli kyllä maailman pahin darra meneillään kun näytti niin kuolevansa oloihin.

le darrapossu

Halfpipeen halusi kaikki paitsi Make. Siinä saatiin sitten tehdä jonkin asteinen suostuttelun maailman ennätys kun ei päästetty ketään livistämään Halfpipesta. Jos uskaltaa tornadoon niin silloin täytyy uskaltaa kaikkiin muihinkin laitteisiin! No jäätiin aikalailla koukkuun siihen ja sovittiin että loppupäivästä tullaan uudestaan.

Tukkijokeen en meinannut haluta tietyistä irokeesi-syistä, no tottakai sinne oli siltikin mentävä ja muut päästivät minut onneksi taakse istumaan etten kastuisi ollenkaan. No eihän siinä, laivasta noustuamme olin kastunut kaikkein eniten :D
Emmi otti siinä jonottaessa kuvia ja katoin että mikä ihme kertakäyttökamera sillä oli kun iPhonessa oli vaan c-kasettikuoret :D olin aivan varma että se on kertakäyttökamera!
Syömässä käytiin ja saatiin siinä sitten seuraa kun timppa ja tomppa olisivat halunneet meidän ruokia. Nämä kaverit olivat siis ampiaisia. Kaikki muut tuntuivat säikkyvän näitä ja ite pyydystin timpan mukiin jotta saisin siitä kuvan talteen.

Kuljettiin jossain vaiheessa yhden karusellin ohi missä oli hyvinkin tarttuva musa :DD joku ihme valssibiisi mikä jäi mulle ja Sarille päähän koko loppupäiväksi. harmi kun biisissä ei ollut yhtään sanoja nii tunnistaminen meni vähän vaikeaksi. Lauleskelin sitten sitä melodiaa jokaisessa laitteessa siitä eteenpäin. Kuten mm Hurrikaanissa jossa Sarin kanssa istuttiin omien mielikuvitusystävien kanssa. Vilmaa ja Tahvoa pelotti kovasti istua reunalla niin niille oli pakko jättää keskipaikat.

Take Offissa sitten kävi aika vaarallisesti kun mun taskusta tippui Zippo ja se olis voinu osua kenen tahansa kanssa pyörijän päähän mutta paukahti alhaalla olevaan pleksiin melko kovaäänisesti. Make kävi sitten ryömimässä Zipon kesken laitteen pyörimisen ja sai aika murhaavia katseita laitehuoltajilta :D
Jostain syystä Make ei ite uskaltanu siihen(kään) laitteeseen..
Sarin kanssa haluttiin jäätelöt ennenkö mentiin muualle ja istuttiin siinä penkille niitä syömään. Make leikki sen  aikaa pallonheitosta voitetulla nallella.
Aatu ja Make halusivat vielä kerran tukkijokeen ja Sarin kanssa käytiin sillä välin trombissa ja moto geessä ja ehdittiin vielä tulla ottamaan kuva ku yhet tippuu kastumaan.

Päivä oli aikalailla lopuillaan ku huvipuisto oli enää tunnin auki. HALF PIPEEN! sinne tällä kertaa uskalsi Maken pikkusisko Neakin, jolle vuorostaan Make selitti kuinka tyhmää on pelätä kyseistä laitetta. Tälläkertaa vaan me jäätiin yksinkertaisesti jumiin siihen laitteeseen eikä osattu enää lopettaa half pipessa pyörimistä. Sari, Nea ja Emmi luovuttivat jo toisen tai kolmannen kerran jälkeen ja me jatkettiin Aatun ja Maken kanssa aina yhdeksänteen kertaan putkeen. henkilökunta ei suostunut kuitenkaan meidän mukaan laitteeseen vaikka kiltisti pyydettiinkin. Lopulta alkoi särkemään päätä se että olin mennyt half pipessa liikaa ja se että itellä oli myös jonkinasteinen darrapäivä. Lähdettiin sitten Orituvalle kahville että porukka pysyisi hereillä Jyväskylään asti. pääkipu ei kahvistakaan hellittänyt.

voitin

toiselta puolelta wiking laivaa oli hankala tähdätä kameralla

jotai mehujäätä jäi valumaan :D

Tää ryhmäkuvan ottaja ei tajunnu että kannattaa oottaa kaikki kuvaan :D

Sari kaahasi jotain 140km/h Maken auton perässä mutta siltikin jäätiin matkasta ja ne oli ennen meitä Jyväskylässä perillä. Tarkoitus oli vielä viimeisillä voimilla jaksaa käydä moikkaamassa Valdea palokassa mutta tämäpä olikin sitten lenkillä joten poltettiin tupakat kodin ykkösen pihalla ja mentiin mun kämpille. Sammuneet puhelimet lataukseen hetkeksi ja Passioniin yhdelle. kahdelle.. kolmelle... sitten tilattiinkin jo escapessa xanteshotit. Se oli viimeinen vikatikki ja äkkiä oksentamaan. En pysynyt enää kovista yrityksistä huolimatta hereillä ja olin sammua pöytään. no sitten pian kuitenkin jostain sain energiaa ku hyvemmät biisit alkoi. heti dancefloorille oli päästävä. Ilta päättyi Don´t worry be happy biisiin ja Dj repäisi mukaan tanssimaan.